No niin. Taas on se aika vuodesta, kun opetus- ja kulttuuriministeriön tuet valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja nuorisotyön palvelujärjestöille jaettiin. Tästä noin 12 miljoonan euron potista vievät tunnetusti kolmasosan tuet poliittisille nuorisojärjestöille. No, miten avustusjaossa kävi? ViNO saa tänä vuonna avustusta 83 000€. Niin sai viime vuonnakin. Myös PS-nuoret pysyivät 15 000€ suuruisessa avustuksessaan, kun muiden avustuksia leikattiin, joskin kosmeettisesti. Mitään rakenteellisia muutoksia suuruusluokkiin ei tullut. Kirjoitin runsas kuukausi sitten avustusten kehittymisestä vuosikymmenen mittaan, (Poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus) suosittelen sitä taustalukemiseksi, jos avustusten suuruusluokat tai kenttä muutenkaan ei ole tuttu.
Ministeri Arhinmäki vastasi perussuomalaisen kansanedustaja Saarakkalan kysymykseen aiheesta viime vuonna näin: "Vastauksena kysymykseen valtioneuvosto toteaa, että poliittisille nuorisojärjestöille tehtävät avustuspäätökset perustuvat edelleen nuorisolakiin ja muihin asiaan liittyviin säädöksiin. Jatkossakin avustukset jaetaan mahdollisimman avoimesti, jotta jokainen voi arvioida jakoperusteiden oikeudenmukaisuutta kriittisesti."
(koko kysymys ja vastaus tämän linkin takana) Mahdollisimman avoin ei tunnu kovin avoimelta. Missä ovat jakoperusteet? Mikä on se toiminta, joka on toisilla järjestöillä moninkertaista niin määrässä kuin laadussa kuin toisilla? Ja miten sitä voi tietää, miten avustuksen jakajien mielestä toimintaansa kuuluisi kehittää, kun sitä ei missään kerrota?
(koko kysymys ja vastaus tämän linkin takana) Mahdollisimman avoin ei tunnu kovin avoimelta. Missä ovat jakoperusteet? Mikä on se toiminta, joka on toisilla järjestöillä moninkertaista niin määrässä kuin laadussa kuin toisilla? Ja miten sitä voi tietää, miten avustuksen jakajien mielestä toimintaansa kuuluisi kehittää, kun sitä ei missään kerrota?
ViNO on saanut perustamisensa jälkeisten viimeisen kymmenen vuoden aikana avustuksensa nousemaan 78 000 €. Samassa ajassa esimerkiksi kokoomusnuoret ovat saaneet korotusta avustuksiinsa 258 500€. Onko Kokoomusnuorten toiminnan määrä ja laatu ja jäsenmäärä todellakin noussut vuodesta 2002 vuoteen 2012 kolmen valtakunnallisen Vihreän opiskelija- ja nuorisojärjestön verran?
Demarinuorten avustus on noin seitsenkertainen ViNOn avustukseen verrattuna. Pitäisikö siis meidän järjestää seitsemän kertaa enemmän toimintaa kuin nyt? 14 liittokokousta, 7 valtakunnallista väentapaamista, 28 opiskelijatoimijoiden valtakunnallista tapaamista, 7 brysselinmatkan tekevää nuori vihreä vaikuttaja -kurssia, yksi kannanotto joka toinen päivä ja 14 uutta ohjelmapaperia vuodessa.
Näiden absurdien esimerkkien perusteella lienee ilmeistä, ettei kaikki ole kunnossa. Julkisesti esitetyt perusteet eivät ole koko totuus. Muinoin luodut avustuskäytännöt käytännössä sementoivat aikoinaan vallinneet valta-asetelmat ja uusien aatteiden tulo kentälle on tehty tolkuttoman vaikeaksi. Saadulla rahalla järjestetään toimintaa, jolla sitten perustellaan seuraavana vuonna avustusten säilymistä korkeana. Jos avustussumma on moninkertainen, niin tietenkin on myös mahdollisuus järjestää toimintaa. Sillä vaikka vapaaehtoisvoimin voi tehdä paljon, maksavat esimerkiksi tilat ja osallistujien matkakustannukset kuitenkin aina jotain. Toiminnan laadun ja määrän lisääminen yksinkertaisesti vaatii rahaa, jota ei saa, ellei toiminnan laatua ja määrää lisää.
Tänä vuonna avustuspotti pieneni, onhan käsillä kovat ajat ja vyötä täytyy kiristää. Mutta poliittisissa nuorisojärjestöissä ilmeisesti vähän vähemmän kuin muualla. Samalla kun avustuspotti pieneni 12,8 miljoonasta 11,7 miljoonaan, nousi poliittisten järjestöjen tuen osuus 35,5%:sta 37,9%:iin. Vaikea tässäkään kohtaa on uskoa, että muut järjestöt ovat huonompia toiminnassaan kuin poliittiset. On ilmeistä, että kun poliittiset päättäjät päättävät poliittisia aatteita kannattavien yhdistysten rahoituksesta, objektiivisuus lentää nurkkaan. Siksi poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus pitäisikin irroittaa muiden nuorisojärjestöjen tuista, koska kriteerit eivät ole, eivätkä voikaan olla yhtenäiset.
Samalla kun poliittisten tuet eriytettäisiin, pitäisi niiden kokonaissummaa leikata selvästi. Tällä hetkellä poliittisille järjestöille jaetaan lähes 4,5 miljoonaa euroa. Se on 53 ViNOa. Vähemmälläkin pitää pärjätä.
Vaikka jotkin poliittisista nuorisojärjestöistä, etupäässä Vasemmistonuoret korostavat sitä, etteivät he ole riippuvaisia puolueesta, ei päinvastaista voi sanoa. Puolueiden näkökulmasta puoluetuen päälle omaa aatetta eteenpäin vieville nuorisojärjestöille jaettava rahan on kotiinpäin. Siksi on perusteltua harkita ainakin osaa rahoituksesta siirrettäväksi osaksi puoluetukea. Nykyisellään järjestelmä on käytännössä piilopuoluetukea. Sama ongelma on myös kuntien jakamalla avustuksella, mikä onkin ihan oma vyyhtinsä selvitettäväksi.
Poliittisten nuorisojärjestöjen rahat jakaa poliittisin perustein (pj kok, vpj sdp) valittu avustustoimikunta. Avustukset väitetään jaettavan toimintaan perustuen, mutta ennen kuin minä näen ne laskelmat joissa vasemmistonuorten toiminta todetaan 4 kertaa, demarinuorten 7 kertaa ja kokoomus- ja keskustanuorten 8 kertaa laajemmaksi ja paremmaksi kuin ViNOn, tai jopa 14 kertaa laajemmaksi ja paremmaksi kuin KD-nuorten tai 44 kertaa ylivertaisemmaksi kuin PS-nuorten, pidän oikeutenani uskoa, että ne ovat likaisen poliittisen suhmuroinnin tulos.
Poliittisten nuorisojärjestön rahoitus on nykyisellään vanhaa valtaa pönkittävä, piilotelluin kriteerein jaettu ja itseään ruokkiva; saadulla rahalla järjestetyllä toiminnalla voidaan perustella rahan saantia jatkossakin. Koko järjestelmä pitäisi miettiä kokonaan uusiksi. Lähteä ennakkoluulottomasti luomaan järjestelmä, jolla poliittiset aatesuunnat saavat oikeudenmukaisesti tukea, mutta jossa hyvää toimintaa järjestämällä pystyy kuitenkin vaikuttamaan omiin avustuksiinsa. Toivottavasti nykyisellä kulttuuriministerillämme on tähän rohkeutta.
