Vihreät nuoret vaalivoittoon!

Kunnallisvaalit eivät lopultakaan tuoneet järisyttäviä siirtymiä puoluekentällä. Perussuomalaiset toki nousivat, mutta eivät läheskään eduskuntavaaleja vastaavalla tavalla. Vihreiden valtakunnallinen tulos (8,5%) oli ihan ok, eduskuntavaalien tulokseen verrattuna jopa erittäin ok. Joitain suuria pudotuksia tuli, mutta myös joitain suuria voittoja.

Monissa valtuustoissa Vihreät nuoret painelivat ryminällä sisään. Vihreillä on ollut aiemmin ongelmana, että puolueen kannattaja- ja jäsenkunnan nuoresta iästä huolimatta vaaleilla valitut päätöksentekijät ovat olleet pääsääntöisesti kolmenkympin yläpuolella ja varsinkin nuoret miehet valtuutettuina ovat olleet harvinaisuus. Ehdokkaina on ollut roppakaupalla nuoria, mutta äänet ovat jakautuneet tasaisesti ja valtuustopaikat jääneet vähiin. Tähän tuli nyt monessa kunnassa muutos. Vinolaisia ehdokkaita on valtuutettuina jatkossa 19 ympäri maata ja varavaltuutettuina vielä useampi.

Omassa kaupungissani Turussa valtuustoon valittiin uusina nuorina Saara Ilvessalo, Niina Ratilainen ja Jukka Vornanen. Helsingissä valtuustoon nousi ja Jasmin Hamid sekä Tampereella Hanna Hakko ja Jaakko Mustakallio. Oulussa Janne Hakkarainen ja Espoossa Saara Hyrkkö pääsevät myös aloittamaan valtuustotyön.

Monissa kaupungeissa kuitenkin jäätiin ilman nuoria valtuutettuja, eli tekemistä riittää kyllä. Ja nuori on aina tuleva entinen nuori, joten uudistumista tarvitaan jatkuvasti.

Huomioitavaa uusissa tai jatkavissa nuorissa valtuutetuissa on myös hyvin vahva tausta ViNOssa. Jyväskylän valtuustossa jatkava Paloma Hannonen ja Helsingin valtuustoon noussut Erkki Perälä ovat ViNOn entisiä puheenjohtajia, Tampereen uusi valtuutettu Hakko nykyinen. Kaikilla Turun uusilla nuorilla valtuutetuilla on vahva tausta paikallistason ViNO-toiminnassa.

Tilanteessa, jossa ehdokkaista vain noin kymmenen prosenttia valitaan tietenkin moni joutuu pettymään henkilökohtaiseen tulokseensa. Suomalainen vaali on kuitenkin onneksi puoluevaali ja jokainen ääni on mennyt koko puolueen hyväksi ja arvokas. Jokainen kampanjointitunti, täytetty vaalikone ja jaettu flyeri on auttanut yhteisiä ponnisteluja. Emme kuitenkaan tee tätä henkilökohtaisen menestyksen vuoksi, vaan tehdäksemme maailmasta paremman paikan.

Yleinen äänestysaktiivisuuden lasku sen sijaan on erittäin huono asia. Edustuksellinen demokratia ei jostain syystä houkuttele äänestämään, varsinkaan kunnallisvaaleissa. Syitä tähän on varmasti monia, kuten se, että vajaasta tuhannesta ehdokkaasta on ihan mahdotonta lähteä tekemään järkiperäistä seulontaa ja vaikkapa se, että talvi yllätti autoilijat. Mutta olipa syy mikä tahansa, on sitä syytä selvittää ja seuraavia vaaleja kohti on tehtävä paljon jotta äänestysaktiivisuus saataisiin nousuun.

Tämän lyhyen ja täysin puolueellisen analyysin tuloksena vaalien yksi voittajista on siis ViNO ja myös vinolaisia valtuutettuja saaneet kunnat, jotka ovat nyt saaneet kunnon tuuletuksen moniin valtuustoryhmiin sekä fiksuja ja ahkeria päättäjiä vastaamaan seuraavien neljän vuoden haasteisiin! Puolueelle nuorten nousu lupaa paljon kaivattua nuorennusleikkausta, onhan suuri osa kansanedustajista valittu ensimmäisen kerran 90-luvulla tai aiemmin, eikä eduskuntaryhmään ole kuulunut alle 30-vuotiaita pitkään aikaan.

Kuten Rosa Meriläinen tuoreeltaan kirjoitti Koijärven pesänjakajien blogauksessaan, puolueen onkin syytä ottaa haaste vastaan myös omassa toiminnassaan. Ehkä jo kesän puoluekokouksessa saisimme puheenjohtajistoon nuoren jäsenen?


P.S. Tämä otantani on suurimpiin kaupunkeihin keskittynyt ja muutenkin melko random. Analyyttisempää ja kvantitatiivisempaa otetta koitan vielä tuottaa myöhemmin. Tai sitten joku muu tuottaa, puolueemmehan on pullollaan lahjakkaita tilastonörttejä :)


P.P.S. Oma vaalitulokseni nyt oli mitä oli, mutta suurkiitos niille äänestäjille, joille olin äänen arvoinen!

Toriparkki kuuluu menneisyyteen

Niin Futuro kuin toriparkkikin ovat todennäköisiä
tulevaisuuden kehityssuuntia (CC by-sa 2.0) Grumpyoldlimey

Ikiaikainen Turun keskustan järkevän kehittämisen arkkivihollinen, toriparkki, on taas tulossa. On surullista, että enemmistölle Turun päättäjistä näkemys suunnasta, johon Turkua pitää kehittää, on keskelle kaupunkia, sen sydämeen revitty parkkilaitos yksityisautoille. Turun kaupunginvaltuustossa näitä päättäjiä oli tänään 34, kun vastustajia oli yksi vähemmän. Vaikka kaava saattaa hyvinkin vielä kaatua oikeudessa, tai parkin toteuttaminen osoittautua ylivertaiseksi, niin on tämä farssi taas monta vuotta lisää odotusta siihen että Kauppatori voitaisiin kunnostaa.

Demokratiakaan ei Turun valtuustoa tunnu kiinnostavan, kun esitys kansanäänestyksen järjestämisestä hylättiin äänin 37-28. Samoin hylättiin kuntalaisten aloite kansanäänestyksen järjestämisestä muutama vuosi sitten. Kansan äänen kuuleminen kaupungin kehittämisen suunnasta taitaa pelottaa liikaa.

On monia syitä vastustaa toriparkkia. Teknisiä syitä löytyy niin erilaisten orsi- ja ties minkä vesien kulun häiriintymisestä, toria reunustavien rakennusten paalutustarpeista, torikaupan ja joukkoliikenteen vakavasta häiriintymisestä ja siitä, että toriparkki melko varmasti maksaisi kaupungille enemmän kuin mitä sen epämääräisesti hahmotellen luvataan maksavan. Onpahan osoitettu myös toriparkin paikoitusmäärien olevan saavutettavissa Louhen laajentamiselle ja parilla pienhallilla. Nämä kaikki olisivat riittäviä syitä toriparkin torppaamiseen.

Mielestäni tärkein syy vastustaa toriparkkia on silti muualla. Tärkein syy toriparkin rakentamatta jättämiselle on, että yksityisautoiluun perustuva yhdyskuntarakenne ei ole tulevaisuuden yhdyskuntarakenne ja takertumalla vanhaan tuhoamme edellytyksemme tehdä oikeasti kestäviä ratkaisuja.

Turun keskustaa pitää kehittää kohti helposti saavutettavaksi kävellen, pyörällä ja pikaraitiotiellä vahvistettavalla joukkoliikenteellä. Yksityisautoilijoiden ilmaiset parkkiparatiisit, Mylly ja Skanssi löytyvät jo. Ydinkeskustaa ei pidä kehittää matkimalla näitä amerikkalaisen autoilu-unelman ilmentymiä, vaan ydinkeskustan pitää löytää oman kehityksensä edellytykset ympäristön kannalta kestävin keinoin. Keskusta ei voi voittaa automarkettia automarkettina olemisessa.

Yksityisautoiluun perustuva yhdyskuntarakenne on menneisyyden haamu. Se on haamu ajalta, jolloin yhden energiayksikön panostuksella sai yli kolmenkymmenen energiayksikön edestä öljyä. Ne ajat ovat ohi. Realisteiksi itsensä naamioivat "ihmiset nyt vain ajavat autoilla" -lyttääjät ovat oikeastaan huikean naiiveja uskoessaan vanhaan malliin takertumisensa olevan millään tavalla kestävä ratkaisu.

Joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksien parantaminen on koko kaupungin etu. Keskusta-alueesta muodostuu viihtyisämpi, meluttomampi ja saasteettomampi ja lähiöiden asukkaita ei pakoteta auton hankintaan vasten tahtoaan. Oikeastaan kaikki kaupunkikehittämisen ongelmat liittyvät yksityisautoiluun; autojen viemään tilaan, niiden päästöihin ja niiden aiheuttamaan yhdyskuntarakenteen hajoamiseen.

Suunnitelmat dramaattisesta pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen osuuden laajentamisesta ja suurten alueiden rauhoittamisesta autoilulta leimataan kovin usein utopistisiksi. Uskon kuitenkin, että entisajassa elävien utopistisiksi tuomitsemat ratkaisut ovat nykyajassa ainoita realistisia ratkaisuja ongelmiimme.

Jokaiselle tarpeensa mukaan?

No niin. Taas on se aika vuodesta, kun opetus- ja kulttuuriministeriön tuet valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja nuorisotyön palvelujärjestöille jaettiin. Tästä noin 12 miljoonan euron potista vievät tunnetusti kolmasosan tuet poliittisille nuorisojärjestöille. No, miten avustusjaossa kävi? ViNO saa tänä vuonna avustusta 83 000€. Niin sai viime vuonnakin. Myös PS-nuoret pysyivät 15 000€ suuruisessa avustuksessaan, kun muiden avustuksia leikattiin, joskin kosmeettisesti. Mitään rakenteellisia muutoksia suuruusluokkiin ei tullut. Kirjoitin runsas kuukausi sitten avustusten kehittymisestä vuosikymmenen mittaan, (Poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus) suosittelen sitä taustalukemiseksi, jos avustusten suuruusluokat tai kenttä muutenkaan ei ole tuttu.

Ministeri Arhinmäki vastasi perussuomalaisen kansanedustaja Saarakkalan kysymykseen aiheesta viime vuonna näin: "Vastauksena kysymykseen valtioneuvosto toteaa, että poliittisille nuorisojärjestöille tehtävät avustuspäätökset perustuvat edelleen nuorisolakiin ja muihin asiaan liittyviin säädöksiin. Jatkossakin avustukset jaetaan mahdollisimman avoimesti, jotta jokainen voi arvioida jakoperusteiden oikeudenmukaisuutta kriittisesti."
(koko kysymys ja vastaus tämän linkin takana) Mahdollisimman avoin ei tunnu kovin avoimelta. Missä ovat jakoperusteet? Mikä on se toiminta, joka on toisilla järjestöillä moninkertaista niin määrässä kuin laadussa kuin toisilla? Ja miten sitä voi tietää, miten avustuksen jakajien mielestä toimintaansa kuuluisi kehittää, kun sitä ei missään kerrota?

ViNO on saanut perustamisensa jälkeisten viimeisen kymmenen vuoden aikana avustuksensa nousemaan 78 000 €. Samassa ajassa esimerkiksi kokoomusnuoret ovat saaneet korotusta avustuksiinsa 258 500€. Onko Kokoomusnuorten toiminnan määrä ja laatu ja jäsenmäärä todellakin noussut vuodesta 2002 vuoteen 2012 kolmen valtakunnallisen Vihreän opiskelija- ja nuorisojärjestön verran?

Demarinuorten avustus on noin seitsenkertainen ViNOn avustukseen verrattuna. Pitäisikö siis meidän järjestää seitsemän kertaa enemmän toimintaa kuin nyt? 14 liittokokousta, 7 valtakunnallista väentapaamista, 28 opiskelijatoimijoiden valtakunnallista tapaamista, 7 brysselinmatkan tekevää nuori vihreä vaikuttaja -kurssia, yksi kannanotto joka toinen päivä ja 14 uutta ohjelmapaperia vuodessa.

Näiden absurdien esimerkkien perusteella lienee ilmeistä, ettei kaikki ole kunnossa. Julkisesti esitetyt perusteet eivät ole koko totuus. Muinoin luodut avustuskäytännöt käytännössä sementoivat aikoinaan vallinneet valta-asetelmat ja uusien aatteiden tulo kentälle on tehty tolkuttoman vaikeaksi. Saadulla rahalla järjestetään toimintaa, jolla sitten perustellaan seuraavana vuonna avustusten säilymistä korkeana. Jos avustussumma on moninkertainen, niin tietenkin on myös mahdollisuus järjestää toimintaa. Sillä vaikka vapaaehtoisvoimin voi tehdä paljon, maksavat esimerkiksi tilat ja osallistujien matkakustannukset kuitenkin aina jotain. Toiminnan laadun ja määrän lisääminen yksinkertaisesti vaatii rahaa, jota ei saa, ellei toiminnan laatua ja määrää lisää.

Tänä vuonna avustuspotti pieneni, onhan käsillä kovat ajat ja vyötä täytyy kiristää. Mutta poliittisissa nuorisojärjestöissä ilmeisesti vähän vähemmän kuin muualla. Samalla kun avustuspotti pieneni 12,8 miljoonasta 11,7 miljoonaan, nousi poliittisten järjestöjen tuen osuus 35,5%:sta 37,9%:iin. Vaikea tässäkään kohtaa on uskoa, että muut järjestöt ovat huonompia toiminnassaan kuin poliittiset. On ilmeistä, että kun poliittiset päättäjät päättävät poliittisia aatteita kannattavien yhdistysten rahoituksesta, objektiivisuus lentää nurkkaan. Siksi poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus pitäisikin irroittaa muiden nuorisojärjestöjen tuista, koska kriteerit eivät ole, eivätkä voikaan olla yhtenäiset.

Samalla kun poliittisten tuet eriytettäisiin, pitäisi niiden kokonaissummaa leikata selvästi. Tällä hetkellä poliittisille järjestöille jaetaan lähes 4,5 miljoonaa euroa. Se on 53 ViNOa. Vähemmälläkin pitää pärjätä.

Vaikka jotkin poliittisista nuorisojärjestöistä, etupäässä Vasemmistonuoret korostavat sitä, etteivät he ole riippuvaisia puolueesta, ei päinvastaista voi sanoa. Puolueiden näkökulmasta puoluetuen päälle omaa aatetta eteenpäin vieville nuorisojärjestöille jaettava rahan on kotiinpäin. Siksi on perusteltua harkita ainakin osaa rahoituksesta siirrettäväksi osaksi puoluetukea. Nykyisellään järjestelmä on käytännössä piilopuoluetukea. Sama ongelma on myös kuntien jakamalla avustuksella, mikä onkin ihan oma vyyhtinsä selvitettäväksi.

Poliittisten nuorisojärjestöjen rahat jakaa poliittisin perustein (pj kok, vpj sdp) valittu avustustoimikunta. Avustukset väitetään jaettavan toimintaan perustuen, mutta ennen kuin minä näen ne laskelmat joissa vasemmistonuorten toiminta todetaan 4 kertaa, demarinuorten 7 kertaa ja kokoomus- ja keskustanuorten 8 kertaa laajemmaksi ja paremmaksi kuin ViNOn, tai jopa 14 kertaa laajemmaksi ja paremmaksi kuin KD-nuorten tai 44 kertaa ylivertaisemmaksi kuin PS-nuorten, pidän oikeutenani uskoa, että ne ovat likaisen poliittisen suhmuroinnin tulos.

Poliittisten nuorisojärjestön rahoitus on nykyisellään vanhaa valtaa pönkittävä, piilotelluin kriteerein jaettu ja itseään ruokkiva; saadulla rahalla järjestetyllä toiminnalla voidaan perustella rahan saantia jatkossakin. Koko järjestelmä pitäisi miettiä kokonaan uusiksi. Lähteä ennakkoluulottomasti luomaan järjestelmä, jolla poliittiset aatesuunnat saavat oikeudenmukaisesti tukea, mutta jossa hyvää toimintaa järjestämällä pystyy kuitenkin vaikuttamaan omiin avustuksiinsa. Toivottavasti nykyisellä kulttuuriministerillämme on tähän rohkeutta.

Ja muuten, tiesittekö että on olemassa poliittisia lapsijärjestöjä? Jos ette, nyt tiedätte.

Hallituksen suhtautumisen avoimuuteen on muututtava

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO otti tänään kantaa vakuussopimuksen ja valtiovarainministeriön ennusteiden salailuun. On aivan älytöntä, ettei kansa pysty arvioimaan valitsemiensa edustajien toimia, koska ei saa tietää, millaisiin sopimuksiin edustajat ovat sitoutuneet ja millaisiin lukuihin perustuen he päätöksiään tekevät. Suomen demokratiassa valta on kansalla, mutta ilman tietoa ei valtaa voi käyttää.

Ylipäätään kehysriihessä puuhaillaan niin sammutetuin lyhdyin, ettei neuvotteluista tihku mitään tietoa. Hallituspuolueiden tulisi avoimesti kertoa mitä ajavat riihessä, eikä jälkikäteen omia hyvältä kuulostavia asioita omiksi saavutuksikseen ja irtisanoutua näyttävästi huonoista, vaikka olisivat neuvotteluissa toimineet aivan toisin.

Hallitusohjelmalupauksista huolimatta tämän hallituksen Suomi ei ole "avoin, oikeudenmukainen ja rohkea". Mutta se voisi olla. Hallituksen on tehtävä täyskäännös.

http://vino.fi/kannanotot-ja-tiedotteet/545-vihreat-nuoret-ja-opiskelijat-loppu-salailupolitiikalle

Poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus

Poliittisten nuorisojärjestöjen (lista wikipediassa) valtakunnallinen rahoitus tulee opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tuista valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja nuorisotyön palvelujärjestöille. Poliittiset nuorisojärjestöt jakautuvat kolmeen kategoriaan: nuorisojärjestöt, opiskelijajärjestöt ja varhaisnuorten järjestöt. Tuet vuodesta 2001 alkaen löytyvät OKM:n sivuilta. Koska tiedot ovat hankalasti html-muotoisissa taulukoissa erillisesti vuosi kerrallaan, niin ajattelin kerätä ne yhteen taulukkoon. Taulukko on ladattavissa ja vapaasti käytettävissä täällä. Jätin vuoden 2001 pois taulukosta, koska avustukset jaettiin silloin markkamääräisinä.

Seuraavassa muutamia havainnollistuksia datasta. Olen vertaillut avustuksia ainoastaan suhteessa poliittisten nuorisojärjestöjen saamaan yhteisavustusmäärään sekä koko nuorisojärjestöjen tukimäärään.

Tarkasteluaikana poliittisten nuorisojärjestöjen avustukset ovat nousseet 2,5 miljoonasta eurosta 4,5 miljoonaan euroon kokonaisavustuspotin noustessa 6,9 miljoonasta eurosta 12,8 miljoonaan euroon.

Poliittisten osuus koko avustuspotista on pysynyt lähes samana, vaihdellen 37%:n ja 34,5%:n välillä.

Avustukset euroina järjestöittäin. Väri merkitsee puoluetta, kolmiot nuorisojärjestöä, neliöt opiskelijajärjestöä ja x:t varhaisnuorten järjestöä.

Avustukset prosenttiosuuksina poliittisten saamasta kokonaispotista.

Avustukset prosenttiosuuksina kaikista nuorisojärjestöavustuksista.

Rahamääräiset avustukset poliittisin ryhmittymittäin.


Prosenttiosuudet poliittisten järjestöjen potista poliittisin ryhmittymittäin.


Prosenttiosuudet nuorisojärjestöjen potista poliittisin ryhmittymittäin .

Nuorisotiloja ja skeittiramppeja vai sittenkin jotain ihan muuta?

Olin keskustelemassa Yle Radio Suomen Ajantasa-ohjelmassa yhdessä Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonin ja yliopistonlehtori Kari Paakkunaisen kanssa presidentinvaaleista ja nuorten aktivoitumisesta niissä. Ohjelma on kuunneltavissa täällä (osio alkaa 7 minuutin kohdalla).

Keskustelussa käytiin läpi sitä, kasvoiko nuorten aktiivisuus todella, mikä siihen vaikutti ja mitä oppia siitä voisi ottaa. Parikymmenminuuttinen keskustelu oli hyvä, mutta jäi pakostikin pintapuoliseksi. Ohjelma ja siihen valmistautuminen sai pohtimaan asiaa enemmänkin, joten seuraavassa pohdintaa nuorista ja poliittisesta aktiivisuudesta.

Mikäli nuorten osallistumisen taustalla on nuorison poliittinen aktivoituminen, minkä todenperäisyys on vielä toki musta tuntuu -tasolla, niin on se todella hyvä asia. On merkittävä saavutus jos nuoret (tai kansalaiset ylipäätään ) saadaan kiinnostuneeksi politiikasta, kun politiikan valtavirran viesti on jo pitkään ollut se, ettei mitään politiikkaa olekaan. Etenkin oikeistossa politiikka kuvataan pragmaattisena, vaihtoehdottomana, byrokraattisena ja sellaisena että se keskittyy vain löytämään parhaan ratkaisun jostain ulkopuolelta tuleviin ongelmiin. Annetaan kuva siitä, että valtio on vain laiva, joka kulkee tiettyä ennalta määrättyä reittejä ja politiikan tehtävä on vain löytää se kapteeni, joka parhaiten väistää eteen tulevia kareja. Yritetään piilottaa se tosiasia, että meri on avara ja reitin voimme päättää itse yhdessä.

Toinen este nuorten poliittiselle aktiivisuudelle on se, että meitä ei kasvateta politiikan tekijöiksi, vaan politiikan penkkiurheilijoiksi. Kuten tutkimuksetkin kertovat, ovat suomalaisnuoret osaavia mutta passiivisia kansalaisia. Nuorten varjovaalit ovat tapa yrittää saada nuoria kiinnostuneiksi politiikasta, mutta tällaisilla aktivointikeinoilla politiikka jää kouluissa helposti valtarakenteiden ja äänestysrituaalien opetteluksi. Tarvittaisiin aktiiviseen kansalaisuuteen valmistavaa demokratiakasvatusta. Nuorille pitäisi saada iskostettua ajatus siitä, että politiikka ei ole jotain mitä tehdään tuolla jossain, vaan politiikka on kaikkialla ympärillämme ja siihen voi itse vaikuttaa.

Sosiaalisen median rooli presidentinvaaleissa oli ensimmäistä kertaa merkittävä. Syy nuorten aktivoitumiseen saattaa piillä juuri siinä, että politiikka tuli sinne missä nuoret nykyisin ovat. Ennen se saattoi olla työväentalo tai tupailta, mutta nykyään facebook on on korvannut nämä areenat. Torilla kahvin jakaminen tai lehtimainosten perässä keskustelutilaisuuksiin kulkeminen ei ehkä ole nuoria puhutteleva kampanjoinnin tapa, kun taas facebook-toiminta on helppoa ja kiinnostavaa.

Hieman kaukaa hakien voisi jopa sanoa, että Youtuben ynnä muiden käyttäjien itse luomaan sisältöön keskittyvien mediasivujen luoma tekijän ja kuluttajan välisen rajan häivyttäminen näkyi nyt myös vaalikampanjassa. Raja "politiikan ammattilaisten" tekemän kampanjan ja "tavallisten kannattajien" välillä hämärtyi. Täysin ilman keskusjohtoisuutta kansalaiset innostuivat tekemään omia vaihtelevan kokoisia panoksiaan vaalikampanjointiin, monesti luovalla ja innostavalla tavalla ja sosiaalisella medialla oli keskeinen rooli näiden tapojen leviämisessä.

Toisin kuin nuorista ja politiikasta monesti viestitään, nuorten yhteiskunnallisten ajatusten keskiössä eivät ole nuorisotilat ja skeittirampit. Nuoret eivät ole mikään muista irrallaan oleva ihmisluokka, jonka ajatukset keskittyvät vain "nuorten asioihin". Nuoret ovat yhtä lailla huolissaan tulevasta toimeentulostaan, ympäristön tilasta, yhteiskunnan asenneilmapiiristä, huoltosuhteen huonontumisen aiheuttamasta tulevien vuosikymmenten työväestön taloudellisesta rasituksesta ja epätasa-arvosta niin Suomessa kuin globaalistikin.

Nuorista puhuttaessa puhutaan monesti tulevaisuuden päättäjistä. Tämä näkökulma on alentava ja typerä. Nuoret voivat olla ja nuorten tulee olla päättäjiä jo nyt. Kuten Kari Paakkunainen radiokeskustelun lopuksi totesi, syksyllä on kunnallisvaalit, ja juuri nyt, uuden innostuksen siivittämänä, olisi nuorilla paikka uskaltaa lähteä voimalla politiikkaan.

Vapaan maailman reunalla

Kirjoitimme yhdessä ViNOn toisen puheenjohtajan Hanna Hakon kanssa blogikirjoituksen SOPAsta, PIPAsta ja internetin lakosta. Kirjoitus on julkaistu Vihreässä blogissa 18.1. Tänään uutisoitiin opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman tekijänoikeustoimikunnan ehdottavan tiukempaa lainsäädäntöä verkkopiratismia vastaan. Kuten kirjoitimme, "Piratismin vastaisessa taistelussa sivullisten uhrien uhka on jatkuvasti läsnä."

Vapaan maailman reunalla

Millainen olisi moderni maailma, jossa tieto ei ole vapaata? Tänään 18.1.2012 saimme asiasta aavistuksen, kun osa internetistä meni lakkoon. Englanninkielinen Wikipedia korvasi sivustonsa vetoomuksella vapaan tiedon puolesta. Moni muu palvelu, kuten Google ja Flickr sekä nettisarjakuva The Oatmeal osoitti tukensa lakolle. Lakolla puolustetaan vapaata tietoa ja sananvapautta.

Yhdysvaltain edustajainhuoneessa ja senaatissa on käsittelyssä lakipari SOPA (Stop Online Piracy Act) ja PIPA (Protect Intellectual Property Act), jotka ovat väitetysti kohdistettu piratismia vastaan. Toteutuessaan lait kuitenkin uhkaisivat vapaata tiedonvälitystä ja koko internetin perustaa. Esitetyssä muodossaan lait vaativat muun muassa sivujen omistajaa valvomaan sivujensa kaikkea sisältöä. Internetsivu voitaisiin sulkea ilman oikeudellista harkintaa, mikäli se linkittää sisältöihin, jotka katsotaan sopimattomiksi.

Internet on vapaan tiedon ja kulttuurin avulla mahdollistanut huikeita, täysin uudenlaisia sovelluksia. Wikipediaa, Youtubea tai muita vastaavia palveluja tuskin olisi, jos liipasinherkät sensuroijat olisivat jo mahdollisia rikkeitä epäillessään sulkeneet kaikki palvelut niiden alkutaipaleella.

Aloitteita ollaan harkitsemassa uudestaan presidentti Obaman kriittisen lausunnon jälkeen. Ne eivät kuitenkaan ole yksittäistapauksia. Piratismin vastaisessa taistelussa sivullisten uhrien uhka on jatkuvasti läsnä. Tuli uhka sitten Euroopan maatalousministerien hyväksymän ACTA-sopimuksen tai Suomen tuomioistuinten Elisa-operaattoria velvoittavien sensuurivastuiden muodossa, on se otettava vakavasti ja torjuttava.

Nettipolitiikka on kansainvälistä politiikkaa. Se, mitä Yhdysvalloissa ja muissa maissa päätetään, heijastuu myös toisaalle, sillä netinkäyttö ei katso valtioiden rajoja. Tämän vuoksi myös Suomen olisi syytä olla nyt hereillä ja käyttää ulkopoliittista painoarvoaan avoimen tietoyhteiskunnan puolustamiseksi globaalisti.

Kulttuurintuottajien mahdollisuuksia tulla toimeen työllään on edistettävä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Vapaa tieto ja vapaa internet kuuluvat vapaaseen yhteiskuntaan.